Sain ensimmäiset silmälasini yläasteella ja siihen aikaan pidin sitä suurena noloudenaiheena. Yritin siirtää lasien hankkimista mahdollisimman pitkälle siristellen itsepäisesti taululle eturivin pulpetista. Lopulta oli kuitenkin pakko nöyrtyä ja tie kävi optikolle. Enpä kuitenkaan kauaa ehtinyt lasejani käyttää, kun vaihdoin jo piilolaseihin ja sillä tiellä olen ollut näihin päiviin asti. Niidenkin kanssa on ollut omat venkslailunsa jokapäiväisten silmän ronkkimisten ja tulehdusoravanpyörän kanssa. Nykyään silmälasit eivät haittaa minua ulkonäöllisesti niin kuin nuorempana, mutta en siltikään käytä niitä juuri lainkaan, sillä saan laseista päänsärkyä ja en pidä tunteesta, että nenälläni roikkuu jotain ylimääräistä. Lisäksi urheilen paljon, jolloin lasit eivät ole kaikista käytännöllisin ratkaisu. Piilolinssien kanssa olen pärjäillyt, mutta en ole ollut niihinkään täysin tyytyväinen.
Muutama viikko sitten päätin, että haluan muutoksen. En halua enää turhia silmätulehduksia. En halua miettiä kosmetiikkaosastolla, mitkä tuotteet sopivat käytettäviksi piilolinssieni kanssa. En halua enää harhailla sokkona uimahallissa. Haluan valvoa ilman silmään kiinni kuivuvia piilolinssejä ja roskantunnetta ja nukahtaa vapaasti miettimättä niiden pois ottamista.
Rupesin etsimään tietoa jo kauan aikaa haaveilemastani silmien näköä parantavasta laserleikkauksesta ja perehdyin Femtolasik-leikkaustekniikkaan, joka vaikuttaa todella luotettavalta menetelmältä näköongelmien korjaukseen. Ennen kuin ehdin epäröidä olin jo varannut ajan hoitoarvioon ja esitutkimukseen. Parin päivän takaisissa tutkimuksissa ei onnekseni ilmennyt esteitä operaatiolle ja nyt vain odottelen ensi viikolla viimein tapahtuvaa leikkausta. Jännittää ihan törkeästi, mutta olen niin innoissani. Odotan päivää, jolloin voin herätä, nousta suoraan ylös sängystä, hieraista hiukan silmiäni ja katsoa ulos ikkunasta nähden kaiken kirkkaasti. Kuinkakohan kauan kestää, että pääsen eroon joka aamuisesta silmälasienhapuilurefleksistä? :)
